Helminen

Tämä blogi kertoo jo toisesta The Legacy Challenge -suvustani, Helmisistä. Jos et tiedä mistä LC:ssa on kyse, suosittelen katsomaan sivussa olevia linkkejä! Osasta 36 lähtien pelaan LC:n lisäksi Apocalypse Challengea, jonka säännöt löytyy myös sivussa olevista linkeistä.

18.2.06

Osa 6: Arkea ja vähän juhlaakin


Viidennessä osassa Julia, Jasmin ja Amatius löysivät kukin elämänsä rakkaat yliopistolla. Julian on nyt aika palata kotiin ja saada neljäs sukupolvi aloitettua!


Julia palasi kotiin puolentoista vuoden opiskelun jälkeen ja oli edelleen umpirakastunut kirjallisuuden lehtoriinsa herra Virtaseen. Pari päätti viettää häitä Julian kotiinpaluusta seuraavana iltana.


Kesken kiireisten juhlavalmisteluiden onneton pesukone meni rikki. Ira syöksyi korjaamaan konetta, mutta saikin hirmuisen sähköiskun!


Onneksi tilanteesta selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Iralle ei käynyt kuinkaan, ainoastaan tukka nousi pystyyn ja Ira muuttui aivan mustaksi. Pesulle siitä ja vauhdilla, vieraat ovat jo kohta ovella!


Julia oli kovin innoissaan tulevasta avioliitosta, mutta Lehtoria ilmeisesti hieman jännitti ja ujostutti..


Kaikeksi onneksi Lehtori ei jänistänyt kuitenkaan, vaan seremonia saatiin hoidettua kauniisti ja kaikella kunnialla. Tästä hääpaikasta tulisi suvun uusi perinne, täällä jokainen tuleva perijä saisi rakkaansa omakseen!


Kun kaikki virallisuudet oli saatu hoidettua, Lehtori viimein rentoutui. Hän ei enää millään malttanut pitää näppejään irti kauniista vaimostaan!


Juhliin saatiin myös upea hääkakku. Vain nuorelle parille annettiin lupa leikkiä ruualla :D


Juhlista tulikin todella onnistuneet. Upean illan päätteeksi limusiini tuli hakemaan Juliaa ja Lehtoria pienelle häämatkalle. Voisipa tällaisia häitä viettää useammin kuin kerran elämässä rakkaansa kanssa!


Aamulla olikin sitten aika palata arkeen. Julia ja Lehtori päättivät lykätä lasten hankitaa hieman myöhemmäksi ja keskittyä ensin uran luomiseen. Julian elämäntavoitteena oil päästä Rikollisneroksi ja Lehtorin päästä Sairaalanjohtajaksi.


Toisen työpäivän jälkeen jälkeen Julia palasi kotiin surun murtamana: hän oli saanut alennuksen huonompiin tehtäviin! "Voiko olla surkeampaa kuin minä, saada nyt alennus heti uran alussa!" itki Julia yksin kylpyhuoneessa.


Onneksi Julia sai pian ylennyksen ja työ maistui jälleen. Äidin vanha työ oli sittenkin oikea valinta!


Otso, joka oli jo elämäntavoitteensa saavuttanut aikuisuudessaan, oli vaihtanut alaa ja pyrki nyt Kaupungin johtajaksi. Karismaa oli syytä kehittää ja oppiminen sai Otson välillä innostumaan hieman liikaakin :D


Vapaa-ajallaan Otso opetteli myös kitaran soittoa. Otso oli varsin vetreä ja vireä vanhus!


Iralla ei sujunut aivan yhtä hyvin kuin hänen puolisollaan. Hän tavoitteli yhä Julkkiskokin paikkaa ja takapakkia matkaan toi väärä vastaus urakysymykseen. Elämäntavoitteen toteuttaminen tuntui olevan koko ajan vain kauempana ja kauempana.


Mutta Otson ahkeruus palkittiin ja pian hän olikin jo uran huipulla toista kertaa elämässään! Ja vanhuus oli vasta alussa!


Ira ja Julia eivät ikinä olleet olleet kovinkaan läheisiä, Julia oli ollut enemmän isin tyttö. Iran yhä vain vanhetessa Julia päätti korjata asian ja koettaa luoda paremman suhteen äitiinsä. Ira sai opettaa tyttärelleen omia vahvoja taitojaan.


Ira alkoi vedellä viimeisiään eikä elämäntavoite ollut vieläkään saavutettu. Vain yksi ylennys olisi tarvittu, mutta minkäs teet kun viikon lomapäivät osuivat juuri viimeisille päiville! Niinpä Ira ja Otso viettivät viimeiset unelmatreffit Iran viimeisenä päivänä onnellisen lopun takaamiseksi. Pari oli yhä kuin vastarakastuneet, romantiikkatavoitteinen Irakin oli pysynyt täysin uskollisena rakkaalle Otsollensa!


Kesken ruuanlaiton Viikatemies sitten saapui hakemaan Iraa. Ira tunsi itsensä vielä aivan liian nuoreksi lähtemään, mutta minkäs teet! Ira oli vasta 68 vuotias noutajan saapuessa. Otso jäi suremaan suuresti puolisoaan. Hänellä itsellään oli vanhuutta kulunut vielä alle puolet! Kuinka hän selviäisi siitä ilman rakastaan?


Pian Iran mentyä palohälytin alkoi soimaan. Iralla oli jäänyt kokkaus kesken eikä kukaan muistanut ottaa ruokaa pois uunista! Lehtoriparka meinasi säikähtää kuoliaaksi kesken oman kokkauksensa! Tästäkin selviittin onneksi pelkällä säikähdyksellä :)


Otso upotti ikävänsä ja yksinäisyytensä puuhaamalla jatkuvasti jotakin. Taidot nousivat huippuun toinen toisensa jälkeen, kunnes lopulta viimeinenkin taitopiste oli hallussa. Mitä ihmettä Otso tekisi nyt sitten lopulla elämäänsä, kun kaikki tuntui olevan jo saavutettu?


Julian kunto oli kehittynyt nollasta todella korkealle todella lyhyessä ajassa. Yliopistolta takaisin kotiin tullessa Julia ei edes tiennyt mitä jooga oli, mutta nyt hän jo taipui vaikka mihin omituisiin asentoihin! Ura alkoi olemaan jo varsin hyvällä mallilla. Olisi aika ryhtyä hankkimaan viimein sitä seuraavaa sukupolvea!


Ja niin Julian vatsa pian kasvoi. Lehtori oli kovin innoissaan tulevasta lapsesta, siellä se Julian massussa kasvoi!


"Aaaaaarghhh tätä tuskaa!" Julia kiljui. Synnytyksen aika oli koittanut! Tulisiko sieltä tyttö vai poika, vai kenties molemmat tai toisia kaksin verroin? "Kunhan vain olisi nopeasti ohi!" Julia tuskaili.

Seuraavassa osassa selviää, mitä Julian vatsasta löytyykään!

(P.S. Lisäilen niitä linkkejä yhä tuonne, jos joku vain tahtoo :) Kommentoikaa tarinaa samalla rohkeasti!)

5 Comments:

  • At 18/2/06 16:43, Anonymous Anonyymi said…

    Tykkään lukea tarinaasi. Kuvia saisi olla enemmänkin :)

     
  • At 18/2/06 23:16, Anonymous Anonyymi said…

    Kiva tarina sulla:)

     
  • At 19/2/06 18:23, Blogger Hayley said…

    kiva tarina, tykkään tooosi paljon..lisäisitkö meikäläisenki tonne linkkeihin? (ossa http://helmiset.blogspot.com) Lisään sut ,jos tajuan sen hommelin :D
    BTW: Näköjään on tullu ihan vahingossa sama sukunimi mulla xD

     
  • At 20/2/06 20:19, Anonymous Anonyymi said…

    Terve taas, mukavasti on legacysi jatkunut. Yllättävää sinänsä että viimeisin polvi ei jaksanut pahemmin opiskella. ;)

    Ehkä mäkin jonain päivänä pyydän sua linkittämään, saa nähdä. 8)

     
  • At 20/2/06 23:24, Blogger Nina said…

    Kiitokset kaikille kommenteista, niitä on aina kauhean mukava saada! <3

    Lisään sinun hanniksen linkin ensi päivityksen yhteydessä, kiitos vain vastalinkityksestä! Ja aika hauska sattuma tosiaan käynyt :D

    Maranwel, tosiaankin jäi se opiskelu kolmannelta sukupolvelta hieman lyhyeksi :D Katsotaan jos neljäs sukupolvi viihtyisi yliopistolla hieman pidempään! Ja ilmoittele ehdottomasti sitten sivujesi osoite jos joskus aloitat oman legacysi :)

    Minulla onkin jo seuraavaan osaan kuvat valmiina, mutta en enää tänään jaksa kirjoittaa tarinaa loppuun.. Eli jo huomenna luvassa tarinan seitsemäs osa! Ja siihen sitten yleisön pyynnöstä tulee vähän enemmän kuvia kuin edellisiin osiin! :D

     

Lähetä kommentti

<< Home