Helminen

Tämä blogi kertoo jo toisesta The Legacy Challenge -suvustani, Helmisistä. Jos et tiedä mistä LC:ssa on kyse, suosittelen katsomaan sivussa olevia linkkejä! Osasta 36 lähtien pelaan LC:n lisäksi Apocalypse Challengea, jonka säännöt löytyy myös sivussa olevista linkeistä.

6.2.06

Osa 2: Oppia ikä kaikki


Ensimmäisessä osassa pääsimme näkemään, kuinka Helmisten suvun kantaäiti Sonja aloitti taipaleensa, rakastui Kaunoon, ja synnytti ensimmäisen lapsensa, Otson. Nyt tarina jatkuu!


Pian pikkuinen Otso kasvoikin jo taaperoksi. Poika peri isänsä hiusten värin ja äitinsä hiusten värin. Luonnepisteitä Otso sai seuraavasti:
Sottapytty/siisti: 2
Ujo/menevä: 1
Laiska/toimelias: 10
Vakava/leikkisä: 10
Marisija/kiltti: 10


Perhetavoitteinen Kauno koetti opettaa Otsolle elämässä tarvittavia taitoja (kuten kävelemistä) aina kun vain töiltään ehti. Onneksi mahtimaito helpotti oppimista huomattavasti!


Sitten olikin jo aika kasvaa jälleen! Otsosta tuli iloinen ja reipas lapsi. Mutta miksi hänelle oikein sattui sekä taaperona että lapsena vaaleanpunainen
pyjama?? :D


Kauno ja Otso tulivat erittäin hyvin toimeen keskenään. Usein iltaisin Kaunon töiden jälkeen isä ja poika halasivat toisiaan ja vaihtoivat päivän kuulumiset.


Sonja sai pian kokea pienen yllätyksen: hän oli jälleen raskaana!


Jo muutaman päivän kuluttua syntyi Olli. Koko perhe oli onnellinen uudesta tulokkaasta, varsinkin Otso iloitsi pikkuveljestään :)


Kylläpä lapset kasvavat nopeasti! Oli jälleen aika viettää syntymäpäiviä. Tällä kertaa Ollista kasvoi taapero, ja hänen luonnepisteensä selvisivät:
Sottapytty/siisti: 2
Ujo/menevä: 1
Laiska/toimelias: 10
Vakava/leikkisä: 10
Marisija/kiltti: 10
Olli sai siis täsmälleen samat pisteet kuin isoveljensäkin! Molemmat pojat ovat siis jousimiehiä.


Sonjalla ja Kaunolla oli täysi työ elämäntavoitteidensa toteuttamisessa. Sonja siis havitteli pääsyä Sairaalan johtajaksi ja Kauno Hulluksi tiedemieheksi. Olli siis sai viettää taaperoiän kovin yksinään, varsinkin kuin typerä lastenhoitaja ei oikein osannut hoitaa tehtäviään. Yksinäisyydellä oli kuitenkin omat hyvät puolensa, silloin jäi runsaasti aikaa kehittää karismaa, joka vielä taaperona sujui leikin ohella!


Joskus leikkiin ennätti mukaan myös Otso. Pojista tulikin pian hyvät ystävät, ja Otso koetti pitää seuraa veljelleen aina kun vain koulultaan ehti.


Onneksi Olli kasvoikin pian lapseksi, niin hänen ei tarvinnut viettää enää pitkiä päiviä yksin kotona. Koulussa pääsisi tapaamaan uusia kavereita, vaikka siellä muuten olikin tylsää!


Koska uralla eteneminen vaati myös suhteita, Kauno oli tutustunut posteljooni Dorikseen. Eräänä päivänä Kauno kutsui sitten Doriksen kylään ja tämä kysyi, voisiko ottaa ystävänsä mukaan. "Sopiihan se!" Kauno vastasi. Pian pihaan ilmestyi Kaunon kauhuksi murtovaras! Onneksi Ira olikin vain Doriksen ystävä, eikä siis ollut liikkeellä pahin aikein :D


Myös Otso pelästyi ensin murtovarasta, mutta lopulta rohkaisi mielensä ja meni juttelemaan tälle. Ira osoittautuikin oikein mukavaksi ja Otso ehdotti, josko heistä voisi tulla parhaat ystävät.


Otso ja Ira ystävystyivätkin, ja kun Otson seuraavat syntymäpäivät koittivat, kutsuttiin Ira juhliin kunniavieraaksi. Otsosta kasvoikin erittäin komea nuorukainen! Ehkäpä Ira huolisi hänet miehekseen sitten kun Otso vielä vähän kasvaisi..?


Kun Otso oli jo lapsena hoitanut itselleen kympin todistuksen ahkeralla opiskelullaan, hän päätti hankkia työpaikan koulunkäynnin ohelle. Otsolle oli tullut tietotavoite ja elämäntavoitteeksi Kapteeni Sankarin työ. Lehdestä löytyikin heti ensimmäisellä yrityksellä paikka lainvalvontauralla, ja sekös sopi Otsolle!


Koska työ lainvalvojana tulisi olemaan rankkaa, oli hyvä hankkia hieman kuntopisteitä. Niinpä Otso osti vanhempiensa ystävällisellä avustuksella (kun teinipojan oma palkka ei aivan riittänyt) kuntoilulaitteen, jolla homma sitten hoituikin sutjakasti.


Kuntoilu ilmeisesti kannatti, sillä ei kulunut kovinkaan pitkää aikaa, kun Otso jo ylennettiin. Muutaman päivän kuluttua Otso olikin sitten jo uraohjus!


Kun omaa rahaa alkoi jo löytymään ahkeran työskentelyn jälkeen, Otso päätti lähteä käymään Stadissa ensi kertaa elämässään. Lähes kaikki ansaitut simeleonit katosivatkin sitten pian siniseen automaattiin, kun Otson oli aivan pakko saada uusimmat ja hienoimmat mp3-soittimet sun muut!


Tällä välin perheen aikuiset työskentelivät pitkiä päiviä, ja aina töiden välissä piti koettaa haalia taitopisteitä niin paljon kuin vain kykeni.


Onneksi kaikki uurastus kannatti, ja pikku hiljaa sekä Sonja että Kauno saavuttivat tavoitteitaan.. Mutta vielä oli matkaa huipulle!


Pian sitten Ollistakin kasvoi teini, ja veljensä tavoin komea sellainen. Vanhemmat saivat olla ylpeitä pojistaan! Ollille tuli romantiikkatavoite.


Koska Olli oli jo lapsena ansainnut paljon taitopisteitä, hän sai useamman stipendin heti ensimmäisenä päivänä soittaessaan yliopistolle. Ollista ei kuitenkaan tulisi perheen perijää, joten hän sai lähteä jo syntymäpäivistään seuraavana päivänä kohti yliopistoa ja omaa elämää. Perhettä oli toki haikea jättää, mutta onneksi aina voisi tulla kyläilemään!


Seuraavana päivänä Sonja oli hankkimassa urapalkinnollaan lisää mekaniikkapisteitä, kun hänet valtasi jälleen kumma tunne vatsan pohjalla.. Ei, tämä ei ollut synnytys, sillä hän ei ollut raskaana.. Eikä tämä ollut vatsatautikaan. Mitä se sitten oli? Ohi kulkenut naapurikin tuli kummastelemaan Sonjaa.


Sehän oli Sonjan syntymäpäivät! Sonjasta tuli oikein suloinen ja herttainen vanhus :) Pian Otsokin kasvaisi aikuiseksi, ja uusi sukupolvi pääsisi alkuun!

4 Comments:

  • At 25/2/06 18:48, Blogger Linnea said…

    Kylläpä Sonja vanheni kauniisti.

    En oikein tajua tuota vanhenemisen logiikkaa, osalle kasvaa kamala kaulaheltta ja kasvot rupsahtavat muutenkin, kun osa taas ei muutu melkein yhtään. Outoa.

     
  • At 27/2/06 20:52, Blogger Nina said…

    Juu, minullekaan ei ole ikinä oikein auennut tuo vanhenemisen logiikkaa.. Sonja on kyllä ehdottomasti suloisin vanhus, jonka olen pelissäni ikinä nähnyt! <3

     
  • At 17/4/07 21:11, Anonymous Anonyymi said…

    ei sonja tosiaankaan näytä niiltä vanhuksilta, mitä oon nähny
    ei oo yhtää sitä leveetä lantioo

     
  • At 3/7/07 23:03, Anonymous Anonyymi said…

    Oliko tarkoitus kirjoittaa alussa: Poika peri isänsä hiusten värin ja äitinsä hiusten värin? Kuulosta kummalliselta.

     

Lähetä kommentti

<< Home